Helatorstain tuulia etsimässä

Pitkään ja hartaasti oli suunniteltu tätä helatorstain melontareissua. Mistä lähdetään, mitä reittiä minne ja mitä kautta. Loppujen lopuksi ei sitten menty sinnepäinkään mitä alunperin suunniteltiin. Ei päästy sitten tänäkään vuonna Itäiselle Suomenlahdelle – tuulet oli liian rapeita purje käyttöön. Ja suunnatkin sellaisia että olisi puskettu vastatuuleen pitkiä matkoja eikä se oikein tuntunut mielekkäältä. Muutimme loppumetreillä suunnitelmia eli lähtisimme Saaristomerelle. Se kyllä passaa, onhan siellä vielä paikkoja ja reittejä missä ei ole käyty.

Pulleita purjeita lähdettiin hakemaan.

Tiistaina illalla lähdimme jo huudeille eli menimme Peten luokse Kaarinaan yöksi. Pakattiin auto jo illalla niin aamusta päästään liikkeelle joutuisasti. Ilta venyikin jutellessa ja Peten viskivarastoa penkoessa. Aamulla suuntasimme kohti Nauvon satamaa josta lautta lähti kohti Jurmoa. Ei olla tätä sitten ennen kokeiltukaan mutta tienaahan tuossa aikaa kun ei tarvi meloa vastatuuleen tuota matkaa. Lautalla mukavasti hyvä ja maittava lounas alle ennen melontaa.

Lähtö Jurmosta

Jurmon päässä pakattiin kajakit nopeasti, jotta päästään vesille ennen kuin tuuli alkaa tyyntymään. Luvassa olisi lähes myötätuulta, loistava sää purjemelontaan. Matka sujui yllättävän nopeasti ja tuulta riitti leirisaarelle asti. Paikka on Metsähallituksen virallisia telttailusaaria. Kaunis ja jylhä paikka. Kaikki ympäröivät saaret on suojeltuja joten luonto on kaunista ja rikasta. Väyliäkään ei mene lähellä. Nappipaikka meille erakoille. Siirsimme leirin vielä tyynelle puolelle kun tuuli tuntui puhkuvan pitkälle iltaan. Eikä se ollut kovin lämmin vaikka ilma muuten oli t-paita keliä. Juho ja minä ollaan oltu täällä jo ennenkin mutta Petelle se oli uusi paikka.

Yön rauhaa.

Aamusta lähdimme ylittämään isompaa selkää (Kvigharu fjärden) kohti seuraa telttailusaarta. Melomiseksi meni kun oli aivan tyyntä mutta lämmin ilma. Tiesimme seuraavan saaren lähellä hylkeiden lekottelukivet ja tarkoitus olikin päästä kuvaamaan niitä. Onni oli myöten ja siellähän oli useampikin köllöttelijä auringossa. Juholla oli pitkä putki matkassa joten lähikuvaa saatiin aika mukavasti aikaiseksi. Peten dronella saatiin hyvää yleiskuvaa. Uimassa tuli käytyä kuivapuku päällä ja ilmankin melkein – paitsi Juho joka molskautti veteen kuin vanha tekijä.

Leijuva hylje
Rannan valtias
Hyvin viilentää

Yön jälkeen oli taas tuulikin noussut ja hyvällä sivutuulella pääsimme menemään Stora Hästön rantaan. Retkisatama oli tyhjä joten leiriyttyttiin sitten nuotiopaikan viereen. Kolmella kajakilla sen saa blokattua aika sujuvasti. No tulihan sinne veneitäkin mutta tilaa toki riitti kaikille. Tehtiin murkinaa nuotiolla jopa lettuja onnistuttiin taikomaan. Kipaistiin luontopolulle niin pääsi muutkin testaamaan nuotionlämpöä. Tosin aurinko paistoi koko kevään voimalla niin lämpimästi että vaalea nahka muuttui nopeasti punaiseksi. Aurinkoenergiaa kroppa tayteen. Kyllä nukutti hyvin, niinkuin luonnossa aina tekee.

Stora Hästö luontopolulla

Lauantaille Pete teki matkasuunnitelman ja sen huomasi koska kilometriä oli varattu ihan riittävästi. Korpoström oli ensimmäinen taukopaikka ja siitä jatkoimme muinaiseen tapaa reittejä eteenpäin. Tämä reitti satamasta itään on juuri sellainen. Koko päivä mentiin sokkeloista reittiä Nauvon nurkille jossa oli saari missä voi yöpyä, sanoi Pete. Hän on ollut siellä 15 vuotta sitten ja muistaa suurinpiirtein missä se on. Ihan hyvä tieto että on tiedossa – noin suurin piirtein ! Perille löydettiin vaikka hieman epäiltiinkin että minnehän ollaan menossa kun aina mutkan takaa alkaa näkymään leirisaari. Oli kuin takapenkille olis istunut, sama 5 vuotias olo, koska ollaan perillä?

Onko Bond kuvattu täällä?

Saari oli hieno ja korkea. Oli kyllä upeat näköalat, kun jaksoi kavuta jyrkkää polkua ylös asti. Leiri tehtiin sopivasti lähelle kajakkeja. Illan tullen pystytin teltan hyvälle paikalle leirin viereen. Muut päättikin sitten mennä ylös laelle nukkumaan malliin old school eli makuupussi, alusta ja pressupeite matkaan. Yöllä heräsin kun pisaroi ja tuli mieleen että sieltä ne ukot pikkuhiljaa palaileen märkinä pystyttään telttaa. Mutta eihän siellä laella ollut edes tuulennut. Alhaalla oli tuulta ja hirveä kostea sumu. Herrat oli sumun yläpiolella ja ihan kuivia. Hiljaistakin oli ollut, toisin kuin minulla. Keskustelin kurjen kanssa tosin että miten pitä käyttäyä aamuyöstä, ei ole soveliasta sellaista torventoitotusta toisten nukkuessa pitää. Hetken jo mietin että menen vetämään sen lutkun solmuun mutta tuli mieleen että sattuukohan tuo nokka kovinkin pahasti? Jätin aikeeni sitten siihen – järjen ääneen.

Aamusumu oli aikalailla tiheää mutta kyllähän sitä nyt saari sokkelossa on helppoa 6 km suunnistaa. Eikä se sumu ihan hirveästi hälvennyt. Saavuimme Airistolle hyvissä ajoin ennen lounasaikaa. Ehdittiin purkamaan kamat kajakeista ja päästiin sataman saunaakin jälkilämmöille. Lounaspitsat ja sitten tulikin kyyti noutamaan. Mantereella paistoikin sitten jo aurinko. Hieno retki taas toteutettuna ja seuraavan vuoden retkikohde sovittiin. Tulee talveksi taas mukavaa suunniteltavaa – kunnes kaverit keksii taas jonkin ihan muun kohteen. Se on reilutasapeli Markolle 2 vastaan yksi.

Sokkona seuraavaan sokkeloon.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.