Kesän helteet oli parhaimmillaan kun iloisella joukolla lastasimme kajakkeja Luopioisten uimarannan nurkilla. Melontaseuramme Mallasveden Melojat oli järjestänyt retken ohjaajien Outi ja Saara johdolla. Itsekin sai vaan hengailla mukana ilman mitään sen kummempia vastuita. Päätin sitten valokuvata ja nauttia maisemista senkin edestä. En ollut Kukkialla ennen ollutkaan melomassa saati muutenkaan liikkunut noilla nurkilla sen kummemmin.

Ensinmäisen päivän kohteeksi oli valittu Huhtisaari, jossa olisi telttapaikkoja ja iltaa voiddan istua nuotion ympärillä. Keli oli hieno joten matkaan vaan sitten. Kun melontaporukasta kuuluu puheensorinaa ja naurua tietää että kaikki nauttii – nyt oli niin. Kovin paljon ei ollut veneliikennettä mutta tietysti mökkejä vierivieressä. Kiersimme Evisalon meloen, vaihtoehtona olisi ollut pieni kannas Kuivasalmessa, jonka yli olisi kajakit pitänyt kantaa. Siellä olevia kalliomaalauksia päätimme mennä tutkimaan seuraavana päivänä.

Ennen Huhtisaarta on Lepsinsalmi joka oli hieno. Kaislikon keskellä menevä väylä kapeni aika kapeaksi ja siinä oli jonkin verran virtaustakin. Mutkaisen reitin jälkeen aukesi Huhtisaaren leiripaikka. Kyllä oli kaunista kallio- ja järvimaisemaa. Rantautuminen onnistui ja kaikki löysi teltallekin paikkansa.

Iltapalaa tehtiin porukalla nuotion loimutessa. Syötettiin samalla hyttysetkin ennenkuin karkoittimet alkoi toimia kunnolla. Rohkeimmat kävi vielä iltauinnillakin huuhtomassa päivän hiet ennen makuupussiin ryömimistä. Vielä ennen nukkumaan menoa pari venettä manaili lahdella meitä. Oltiin viety heiltä paikka viettää iltaa. Harmi, me oltiin täällä eka. Kyllä olis tilaa löytynyt, mutta taisivat hakea omaa rauhaa. Lähtivät sitten menemään kahva oikoisena jonnekin muualle.

Aamutoimet sujui ripeästi ja perinteiseen tapaan osa oli jo varttia ennen muita vesillä. Koska mennään ???? Päivälle oli luvassa mahdollisesti hieman sadetta. Suunnattiin Kuivalahden kalliomaalauksille ja keli oli kyllä ihan mainio. Matkalla jouduttiin pelastushommiin. Pikkupoikien uistin oli jäänyt pohjaan ja kävin sen sitten irroittamassa. Kalastus pääsi jatkumaan kuten meidän matkakin. Kyllä oli iloisia naamoja laiturilla. Kalliomaalaukset sijaitsee aivan yksityisen mökin pihapiirissä ja kohteliaisuudesta Outi meni ensin kysymään voiko niihin mennä tutustumaan. Ei ollut kukaan paikalla eli mentiin sitten maalauksille. Entisajan maalareilla olis kyllä jotain annettavaa nykypäiväänkin. Miten ihmeessä tuo maali voi pysyä vuosisatoja kalliossa kun nykyiset maalit ei kestä kuin parikymmentä vuotta !! Mutta hienoja olivat kyllä, tosin hieman aikaa piti tiirailla että ne löytyi. No okei, Outin avustuksella mutta löytyi kuitenkin.

Jouduimme ylittämään nyt hieman isomman selän. Lehtisaarenselältä puhalsi kovaa ja se nosti jonkin verran sivuaallokkoa. Retki oli luokiteltu helpoksi, mutta tämä keli ei ollut ihan sitä. Säiden vaihteluille ei kyllä voi mitään ja tätäkin pitää kokea jos melojaksi aikoo. Kukaan ei kaatunut ja matka jatkui eli hyvin meni. Kokeneemmat hieman pääsi leikittelemäänkin aalloissa.

Pujahdimme Harjunsalmesta Leppämälle ja huitaisimme siitä yli Pirttilahden uimarannalle. Silloin alkoi sataa. Onneksi rannassa oli katos jonka suojissa värjöteltiin eväitä syöden. Oltiin siinä palelemisen rajalla kun päätettiin jatkaa matkaa. Ja edelleen satoi.

Matka Kuohijoen uimarannalle oli sateinen ja vastatuuli pumppasi hieman vastusta lisäksi. Rantaan tullessa toive oli että pieni tauko sateeseen että saadaan teltat pystyyn kuivina. Sade yltyi.

Parasta leiripaikassa kuitenkin oli sauna, joka oli meidän käytössä ja sen vieressä oleva nuotiopaikka. Kyllä sauna tekikin hyvää ja välillä kirmattiin järveen viilentymään. Illaksi oli luvassa vielä ohjelmaakin. Edelleen satoi.

Illanviettoon kuultiin huhu, että paikallisessa juottolassa olisi livemusaa. Sijainnista ei sen kummemmin ollut tietoa mutta lähdettiin suuntaamaan sillä tiedolla mikä oli. Käveltiin sateessa. Paikka löytyi korvakuulolla kun tielle näkyvässä navetassa kaikui musa. Hyvä löytö ja todella erikoinen paikka tämä Aslak and The Eskimos Klubi. Vanhaan navettaan oli mahdutettu baari, esiintymislava, tanssilattia ja yläkerrasta löytyi teatteri katsomoineen. Pumppu joka soitti oli Positive Wave. Ei ehkä sitä musaa mitä yleensä kuuntelen – siis koskaan, mutta livenä musa on kyllä hyvää. Vielä kun porukka oli todella ammattimaista ja soitti tunteella.

Pikkuhiljaa porukka valui kohti leiriä. Sateessa. Sunnuntai aamu valkeni aurinkoisena ja aamupalan jälkeen pakattiin märkiä telttoja kajakkeihin. Varusteet oli osakseen kuivuneet halkoliiterissä ja katoksessa. Saunassakin oli jotain mutta matkaan tavan mukaan, osa varttia ennen muita vesillä.

Kaunis päivä ja nähtävyyksiäkin oli edessä. Kalasääksi hermoili kun melottiin pesän ohi mutta huoli oli turha, meidän määränpää oli muualla. Saksalanlahdessa oli venetalas kirkkoveneelle. Siellä raapaistiin eväät parempaan talteen ja pienen jaloittelun jälkeen jatkettiin matkaa.

Alitettiin vanha silta ja edettiin sokkeloisessa vesistössä. Yhdessä saaressa oli rannassa iso risti. Sen tarkkaa tarinaa ei tiedetä mutta vanha se kuulemma on. Meidän matka jatkui ja pääsimme kiertämään ympäri kauneita Kukkiaa Iso-Vekunan nurkilta kohti Luopioista. Niin ne loppuu reissut aina vaikka niiden toivoisi jatkuvan. Siitä se varmaan into jää lähteä seuraavallekin reissulle.

Kun kaikki oli pakattu oli taas nälkä. Onneksi Luopioisten keskustasta löytyi Liekkibaari. Listalla oli kaikille sopivaa apetta ja sai syödä ulkona terassilla. Kun ei kerran satanut. Kiva retki mukavalla porukalla on aina muistorikas.

Reissun video löytyy täältä.