Hymyillen sitä aina tulee kuunneltua näitä heittoja – millä ihmeen jäätelötikulla sinä oikein melot? Tuolla ei varmaa voi oikein lähteä huonoon keliin? Kai sinulla on kunnon melakin mukana varmuuden vuoksi? Niin no mitä näihin nyt sitten vastaisi? Itsellä tuo perinnemela tuli sisään ajettua kun meloin rannikon. Sitä ennen ei oikein ollut paljonkaan kokemusta kyseisestä kapineesta. Päätöksen kuitenkin tein niillä pienillä kevään kokemuksilla, mitä välineestä minulle oli kertynyt. Näin jälkeenpäin en kyllä missään vaiheessa ollut tilanteessa, missä olisin kaivannut euromelaa, vaikka sillä olinkin melontaharrastukseni aloittanut.

Ensimmäisen kerran kokeilin perinnemelaa 2015 Saimaan reissulla. Juho ja Tapio oli silloin matkassa mukana mentoroimassa minua. Molemmilla oli tuo mystinen puinen kepakko ja minulla hiilikuituinen Braca säädettävällä jatkovarrella. Herrat oli itse veistelleet melansa (lue halpa) ja minulla rahaa palanut sopivasti !!! Tiesin herrojen pitkän kokemuksen retkimelonnasta, enkä oikein tohtinut ensimmäisellä reissullani kyseenalaistaa heidän tietämystään. Meloa nyt tuollaisilla tikuilla kun kunnollisia melojakin on tarjolla !!! Siinä vaiheessa tunsin olevani kyllä aikalailla ammattilainen, olihan ohjaajakoulutukset käyty ja varusteet kunnossa. Tämä tunne onkin sitten myöhemmin lähinnä hymyillyttänyt – kuinka tietämätön kaikesta silloin olinkaan.

Tauolla Luonterilla, Saimaa

Matkan edetessä aina sivusilmällä tulin seuranneeksi miten se vispaaminen tuolla mystisellä välineellä oikein sujuu. Aika pian Juho huomasi kiinnostukseni ja kysyi haluanko testata? Ai haluanko? Miksi näin kauan kesti ennenkuin kysyit? No totta hitossa haluan mutta miten sen nyt ilmaisee niin, että innostus ei näkyisi päällepäin? Pian se oli käsissäni – puinen perinnemela !!! Pienen opastuksen jälkeen pääsin makustelemaan melontaa sillä. Kyllä, tällähän pääse eteenpäin ihan sujuvasti. En olisi uskonut. Miten tämän nyt pystyy myöntämään että hyvä on? En ainakaan ihan heti anna periksi.

Rosalan tienoilla, etualalla kaareva perinnemela.

Seuraavalla reissulla Saaristomerellä, minulla oli käytössä pääasiallisesti perinnemela. Oli tuo Braca edelleen matkassa mukana mutta varamelana ja siltä varalta että keli pahenee. Luottamus oli kuitenkin vielä euromelan puolella. Kilometri kilometriltä kokemus kuitenkin lisääntyi ja keppi tuntui käteen aina vaan sopivammalta. Monikäyttöisyys tuli  myös hyvin esiin. Melaa voi käyttää tarpin salkona, apuna kajakkiin nousemisessa ja sillä voi huoletta työntää itsensä liikkeelle pohjasta tai kivistä. Hiilikuituisella melalla kun ei passaa mitään näitä tehdä. Talvimelonnassa puisella melalla voi kopauttaa jäätä, hiilikuituisella ei.

En tässä ala availemaan historiaa tai muutenkaan mitä tai miten tuo keppi on kehittynyt. Kerron vaan omia kokemuksia ja mielipiteitä. Aluksi minulla oli lainassa Juhon meloja kunnes hän veisteli minulle mittojen mukaisen melan. Siinä merkittävintä on muoto – se on hieman kaareva. Keskiosa on pyöreä ja selvän olakkeen jälkeen alkaa lapaosa. Tuo muoto tekee sen, että se asettuu oikeaan asentoon meloessa. Käsiote on ikään kuin näyttäisi ok merkkiä, etusormi ja peukalo muodostaa ympyrän. Vetovaiheessa alemman käden kaikki sormet on melassa kiinni ja ylemmän käden kämmen työntää sormien ollessa auki. Ei tule muuten liikaa puristettua melaa tällä tekniikalla.

Melojen pituudet 230, keskellä jatkomela.

Tässä vuosien mittaa on tuo kaareva mela tullut hyvinkin tutuksi – tulihan sillä melottua koko rannikko. Päätös ja valinta tuli tehtyä oikeastaa viimeisillä viikoilla. Sitä en ole katunut ja nyt en enään muuta käytä. Bracan euromela on ollut pussissa siitä asti. Kaikki reskutus- ja eskimoharjoitukset teen perinnemelalla. Toki tuo käytössä oleva mela on profiililtaa suora – kaarevaa en ole pariin viimevuoteen juuri käyttänyt. Uusin versio on tuo katkomekanismilla oleva mela. Se on näppärä kuljettaa ja on ainakin minun käsittelyssä kestänyt hyvin. Se on ainakin Juhon mielestä riittävä meriitti melan kestävyydelle !!! Montaa versiota olen kokeillut mutta aina palannut tuohon vasemmanpuoleiseen pitkään melaan – se vaan on niin hyvä. Varamelana on samanmallinen mutta lyhyempi. Se on mitoitettu kajakkini etukannelle sopivaksi myös silloin kun purjevarustus on paikoillaan.

Olkapään vaivat on ainakin vaimolla poistuneet kun on siirtynyt melomaan tällä melamallilla. Jotenkin se vaan on olkapää ystävällisempää melontaa. Nyt näitä keppejä tuntuu olevan aina vaan enemmän ja enemmän. Aika moni on ilmoittanut syyksi tuon saman – olkapää vaivat on poistuneet. Tietysti leviämistä auttaa se, että niitä on aikapaljon tarjolla mm. Welhonpesä ja Bear&Water myy niitä. Valmistajia löytyy useampi mm. Lahnakoski  ja Kajak Sport. Tuo Kajak Sportin Inuksuk on mela jota olen niin monesti käynyt hiplailemassa mutta hinta on ollut sen verran korkea, että se on pysynyt hyllyssä – vielä. Jonkin verran on myös itse veistettyjä, kaverilla teetettyjä (kuten minä teen) ja myös kursseja joissa niitä voi veistellä opastettuna. Yllättävän kestäviä ainakain nämä minun testaamat on olleet. Juho antoi minulle yhden protomelan testiin. Olen sen melan laittanut kyllä sellaiseen testiin että luulisi sen jo hajonneen mutta ei. On kestänyt repimiset aallokossa ja muut vastaavat. Se on tuo minun lempimela nykyään. Saman henkisyyttä molemmissa, taipuu muttei katkea.

Jos et vielä ole kokeillut perinnemelaa niin suosittelen kokeilemaan, saatat yllättyä.