Helatorstain jo perinteiseksi muodostunut melontaretki suuntautui jo osin tutuille vesille. Lähtö oli Korpoströmin satamasta. Sääennuste ei ollut kovin mairitteleva varsinkaan tuulten suhteen. Mietimme jo etukäteen mihin asti pääsemme ja minne joudumme jäämään yöksi. Kun kajakit oli pakattu ja purjeet viritelty, pääsimme matkaan. Tunnin sisällä Juho huomasi kajakkinsa vuotavan istuintilaan evänsäätövivun juuresta. Saaren rantaan tutkimaan asiaa ja kappas siinä olikin herralle syvempää kuin luulikaan. Aika syvällä kävi !!

Kohtuullisen hyvä keli kuitenkin oli ja tuulikin sopivasta suunnasta. Brunskärin nurkille oli ensimmäinen tavoite. Sieltä näkisi mikä on meininki isolla selällä, onko mitään järkeä lähteä ylittämään.

Pujottelimme saarten sokkeloissa kohti Träjukobbenia purjeet pulleina. Kerrankin on oikea tuulensuunta tähän hommaan. Keli alkoi jo hieman hellittää, joten päätimme että pyyhkäistään isosta selästä yli, kun keli sen sallii. Tähän asti purjeet oli olleet reivattuna, mutta keskellä selkää päätettiin ottaa rätit auki ja mennä täysillä neliöillä eteenpäin. Se olikin sitten aikalailla reipasta menoa kunnes tuuli lähes tyyntyi ja piti taas ruveta oikeisiin melonta hommiin. Sundskär tavoitettiin vielä hyvinkin alkuillasta, joten majoittumiseen jäi hyvää aikaa. Edellisenä vuonna olimme samalla saarella ja silloin katsoimme tämän leiripaikan valmiiksi. Käytiin varoiksi kurkkaamassa viereisellä saarellakin, mutta lähellä ollut mökki sai meidät toisiin ajatuksiin. Palasimme tuohon alkuperäiseen paikkaa. Kruununa saimme illalla aivan upean auringonlaskun.

Meillä oli aikeissa kuvata luontoa ja jos onni suosii hylkeitä palvomassa aurinkoa. Viime vuonna ei ollut oikein kunnon kalustoa mukana kun hylkeet köllötti kivillä lämmittelemässä. Nyt oli kalustoa mutta ei hylkeitä. Liekö syynä ollut että leiri oli samalla puolella saarta, lienevät häiriintyneet. Lintuja kyllä oli liikkeellä ja joutsenillakin jo poikaset. Olikin mielenkiintoista seurata miten poikasia puolustettiin muita joutsenia vastaan – kohtuullisen väkivaltaisen ja rajun näköistä touhua.

Sundskär on aikalailla suuri saari ja kun se viimeksi kierrettiin ympäri ei ollut tarvetta nyt tehdä sitä uudelleen. Lintuja oli tällä puolella saarta paljon, eikä ne kovin moksiskaan olleet siitä, että me siellä olimme seassa. Päätimme lähteä meloen kiertämään lähisaaria ja katsastamaan Österskärin sataman. Tämä ulkosaariston karuissa maisemissa oleva satama ei ole minkään reitin varrella, joten sinne pitää erikseen lähteä. Se onkin varmaan yksi seikka mikä tekee satamasta niin kiinnostavan ja entisaikaa henkivän paikan. Saaressa ei ole talviasutusta, mutta kesäisin satamaa hoitaa vanhempi pariskunta. Nyt emme kuitenkaan nähneet muutamaa venettä lukuunottamatta ketään.

On saarella netin mukaan venevajaan rakennettu saunakin ja satamasta pitäisi saada vettä. Vesipistettä ei löydetty, jos se sitten ei talon pihalla ollut kaivo. Muutenkin oli kovin aution näköistä, liekö sitten aikainen ajankohta. Kesällä lienee enemmän ihmisiä liikkeellä. Nyt oli vain rantakivikon kyy rannan tuntumassa lämmittelemässä. Minä mitään huomannut mutta, Juho bongasi sen oitis kun rantaan pääsi. Ihan vierestä kyllä olin mennyt.

Mukava päivämelonta kevyellä kajakilla. Tuulikin antoi purjeisiin mukavasti potkua, joten työntöapuakin saatiin, kun nyt oltiin se pari kilometriä ensin melottu vastatuuleen.

Tuulivaroituksista tiesimme että tulevana yönä tulee olemaan kova myräkkä. Päätimme siirtää teltat suojaisampaan paikkaan. Homma on sikäli helppo,  koska tuo teltta mikä meillä on käytössä, on helppo kantaa. Sen kun ottaa vaan harjasta kiinni ja siirtää toiseen paikkaan.

Tuulisella ilmalla siinä siirtämisessä on tietysti pieniä lisähaasteita. Enemmänkin meni aikaa kun sai ankkuroitua asumuksen kunnolla yötä varten. Onneksi saarissa sentään riittää kiviä. Kajakit sidottiin kiinni toisiinsa ja alle vielä rannalta löytyneet ajopuut.

Seuraavana päivänä tuulensuunta oli edelleen meille suotuisa. Olimme suunnitelleet tutustua Långlandetin saareen joka oli noin 10 km päässä suuren selän takana. Saarten läpi puikkelehdittiin mukavasti purjeiden kanssa leikkien. Tässä vaiheessa tuntui, että paremmaksi ei voi purjehdussää mennä. Seuraavat tunnit osoittivat kuinka väärässä olimmekaan.

Otimme suunnaksi hieman enemmän etelään ja menimme reitiltä sivuun kolmisen kilometriä. Ihan vaan sen takia, että pääsimme myötäaallokkoon ja kovaan tuuleen. Purjeella surffissa, mikään ei ole sen mukavampaa ja kun on vielä retkilasti päällä niin meno on hieman vakaampaa. Kyllä siitä sitten nautittiin koko rahan edestä.

Långlandet on Metsähallituksen virallisia telttailualueita. Se on luonnontilassa ja siksi se varmasti olikin lumoava. Sopivaa telttapaikkaa oli tarjolla runsaasti ja lintujakin kuvattavaksi todella paljon. Kaikki viereiset saaret onkin maihinnousukiellossa, joten valinnanvaraa saarissa ei paljon jäänyt.

Saaressa on kohtuullisen isot korkeuserot ja vain vähän puustoa suojaksi. Kanervikkoa ja kivikkoa kyllä senkin edestä sitten. Mutta se saaren ja luonnon jylhyys – se on parasta. Aspö on linnuntietä 7 km länteen ja itään on saman verran pelkkää vettä.

Paluumatka kohti Konungskär alkoi leppoisasti meloen mutta pienen maatauon jälkeen alkoi taas melkoinen myötäaallokko – ja taas oli kivaa !!! Erikoinen haloilmiökin saatiin nähdä selkää ylitettäessä.

Matka joutui mikä oli tarkoituskin, koska seuraava leiri oli saatava pystyyn ennen sateen alkua eli klo 18. Säätiedotukseen luotimme. Parin tutkivan kiermuran kautta tulimme paikkaan, jonka jo entuudesta tiesimme suojaisaksi. Pienellä raivauksella saimme sinne kelpo leirin tarppeineen. Sitten kello tuli kuusi illalla ja alkoi sataa. Kerrankin säätiedotus oli täsmällinen.

Aamulla Juho teki varmaankin purjelähdön nopeusennätyksen. Minä jäin siinä kyllä telineisiin. Aikamoinen puhuri osui saarten välistä ja sitten se oli menoa !!! Reissuna tämä oli mannaa niin ilmojen puolesta kuin purjeiden käytön osaltakin. Kerrankin sai kyllikseen mennä rätti ylhäällä ja nauttia menosta. Långlandet on ehdottomasti meidän uusi tukikohta saari, se vaan on todellakin hieno paikka.