Määrätyissä aallokko- ja tuuliolosuhteissa on tullut eteen, että vakiona oleva evä ei pidä riittävästi. Tätä samaa ongelmaa olen kuulut myös muilta melojilta, joilla on kokemusta Beaufortista. Monelle se on ilmeisesti ollut myös jopa niin suuri kysymys, että se on vaikuttanut ostovalintaan. Väittäisin, että varmasti normimelojalle tuo vakioevä kyllä riittää. Omassa kajakissa on lisäksi purje, joka edellyttää vielä lisää pitoa. Siksi päätin tutkia voiko evän vaihtaa ja tulin siihen tulokseen, että se onnistuu. Apuna ja asiantuntijana minulla oli hyvä ystäväni Juho Paaso. Juho on ollut minulle mentorina ja opettajana monessa melontaan liittyvässä asiassa.

Valitsin eväksi Kajak Sportin eväpaketin, jossa oli mukana uudet vaijerit ja liukuvivut. Aloitin tietysti lukemalla asennusohjeet hyvinkin tarkaan ja suunnittelin miten saan vanhan evän pois ehjänä. Ehjänä siksi, että jos sen joutuu asentamaan takaisin niin ei sitä voi palasina irroittaa. Aluksi piti vaan hieman koittaa miten se olisi paras leikata ja ottaa se sitten pois yhdessä Juhon kanssa. Mutta hups, se olikin huomaatta jo irti. Ei sitten sen enempää tullut asiaa suunniteltua – tehtyä vaan, kuten minulla nyt usein tapana on.

Ohjeiden lukeminen ei nyt ole niin perinteistä minulle, mutta nyt oli viisaampi tutustua niihinkin.

Aloitin piirtämällä uuden eväkopan mitat vanhan eväaukon kohdalle. Vanha aukko oli pitempi joten uusi pitää asentaa niin taakse kuin se on mahdollista sillä eväkotelon etupuolelle on huomattavasti helpompi lisätä epoksia reikää peittämään.

Leikkattavasta reiästi piti tehdä mahdollisimman tarkasti uuden kotelon levyinen. Jonkin verran ongelmaa tuli kuitenkin siitä, että alkuperäisen kotelon reunojen leveydestä ei ollut tarkkaa tietoa. Se oli myös liimattu aikalailla tukevasti paikoilleen, joten Tremelin unohdin heti alkumetreillä, ei siinä terät riittänyt tarpeeksi syvälle. Sisäpuolen leikkaus ei onnistunut sillä lainkaan. Monitoimikoneella leikkaus onnistui hyvin ja pölykään ei syntynyt oikeastaan lainkaan. Monitoimikoneella sai leikkauksen tehtyä tarkasti ja terän kulmaa vaihtamalla myös sisäpuoliset leikkaukset onnistu hyvin.

Monitoimikoneen terävalikoimaa. 

Imuri imi tehokkaasti purut mitä syntyi. Toki käytin myös hengityssuojainta, koska gelcoatpöly tuskin on kaikkein terveellisintä hengitettävää. Näky sinänsä varmaan oli hauska. Iso ukko kasvomaskin, imurin, leikkurin ja lampun kanssa ovaalista aukosta kajakin sisään. Siitä ei ole jaossa kuva- tai äänimetriaalia, sattuneesta syystä.

Aukko on hieman epäsymmetrinen mutta sitä joutui kuitenkin etuosastaan leventämään ennen uuden kiinnittämistä.

Aukon sisäpuolisessa siistimisessä Tremel toimi todella hyvin. Leikkauksessa jääneet terävät epoksi ja lasikuitu särmät sai sillä todella hyvin hiottua siistiksi. Sisäpuolen seinämät hion myös tässä vaiheessa hyvin ja puhdistin asetonilla. Eväkotelon pinnan hion karheaksi kauttaaltaan. Näin varmistin että uutta eväkoteloa kiinnitettäessä tarttuvuus epoksiin on mahdollisimman hyvä.

Kaikki on nyt hiottu siistiksi.

Eväkoteloa varten Juho teki ohjeen mukaisen sapluunan jonka avulla aukon leveys pysyi oikeana ja saimme kotelon oikeaan asentoon.

Tärkeitä on että kotelo on kajakin runkoon nähden suorassa.

Puisen sapluunan päällystimme pakkausteipillä. Kokemuksesta tiesimme että epoksi liimaa puun kovaa kiinni joten teippikerros välissä helpottaa kummasti irroitusta. Kun sapluuna oli kiinnitetty eväkotelon kanssa kohdilleen teippasimme sen kiinni runkoon. Kajakin sisällä oli myös runkoon teipatut tuet että kotelo ei pääse ”heftauksen” aikana liikkumaan väärään asentoon.

Kaikki näyttäisi olevan kunnossa joten kiinnittäminen voidaan aloittaa.

Ensimmäinen epoksi kerros oli tarkoituksella hyvinkin juoksevaa tavaraa, jotta se varmasti pääsee valumaan läpi asti pienimmistäkin koloista. Pikkuhiljaa se valui näkyviin kajakin ulkopuolelle sapluunan päälle. Näin ei pitäisi jäädä ainakaan mitää huokosia jotka voisivat alkaa myöhemmin vuotamaan.

Epoksia valui ulos pienistä koloista kuten pitääkin.

Sitten olikin odotettava epoksin kuivumista. Siinäkin oli oltava tarkkana että aika ikkuna seuraavaan kerrokseen ei ylity. Epoksi muodostaa vahapinnan joka olisi hiottava pois ennen seuraavaa kerrosta. Uusi kerros olisi laitettava seuraavan 20 tunnin aikana. Sovimme että odotamme 14 tuntia eli seuraavaan aamuun ja teemme seuraavan ”valun” silloin. Sapluuna saisi kuitenkin olla paikallaa edelleen, koska edelleen oli vaarana että se pääsisi liikkumaan ja kaikki olisi aloitettava ihan alusta. Monitoimikoneella.

Heftaus on tehty nyt voi alkaa valamaan.

Lisäkerroksiin lisäsimme epoksin joukkoon selluloosakuitua ja kuitukangasta. Seos oli saatava tiiviisti ja siinä hyvnä apuna oli muovilusikat, jotka muotoiltiin sopivaan muotoon. Tärkeää oli myös nostaa kuitukangas eväkotelon puolivälin yli eli evänkiinnitystapin yli. Siihen tulisi suurimmat vääntövoimat. Eväkotelon olin hionut kauttaaltaan, jotta kiinnityspinta olisi jatkossa riittävän karhea kunnolliseen pinnoitteen kiinnitykseen.

Kirkasta epoksia …

…hieman selluloosajauhoa sekaan …

…sitten vaan puurolle !!!

Kerralla käytettävät kankaan leikattiin valmiiksi etukäteen.

Ensimmäiset kankaat ennen seuraavia

Kuitukankaat kyllästetään epoksilla ennen seuraavaan kangaskerrosta. Pitää myös olla tarkkana, että mihinkään väliin ei jää ilmakerrosta mikä voisi heikentää rakennetta. Kankaat pitää myös aada asetettua ilman ryppyjä paikalleen.

Riittävä massan paksuus tekee rakenteesta tukevan.

Kun sisäpuoliset epoksityöt on tehty oli parempi jättää ne rauhaan ja kovettumaan. Olihan sitä hommaa ihan yllin kyllin vielä muutenkin jäljellä.

Mielenkiinnolla irroittelimme teippejä kajakin ympäriltä ja mietimme kuinka kovaa sapluuna olisi liimaantunut koteloon kiinni. Varovasti nitkutimme sapluunaa sieltä täältä ja kyllä se lopulta alkoi irtoamaan. Kovin voimallisesti sitä ei voinut irroittaa jo senkin takia, että epoksi ei ollut kovettunut vielä lopullisesti. Kotelon runkokin on muovia joten olisi kyllä harmi jos tässä vaiheessa turhalla kiireellä pilaa hyvin menneen projektin.

Eväkotelon ulkopuoleiselle reunalle oli jäänyt muutama kolo siitä huolimatta vaikka käytimme juoksevaa epoksia. Poistelin pakkausteipin jäänteitä ja hion ylimääräisiä epokseja pois. Pikkuhiljaa alkoi esiin tulla lopullinen muoto. Tein vielä solumuovista määrämittaisen soiron ja päällystin sen teipillä. Työnsin sen kotelon aukkoon ja tein ulkopuolelle ns. padot. Juoksutin epoksia kotelon reunojen koloihin. Solumuovivalli esti sen että epoksia valuisi kotelon sisään, sieltä sitä olisi aika paha hioa pois.

Rumahan tuo on mutta ajaa asiansa, epoksi ei pääse valumaan eväkoteloon.

Kun epoksien kuivuttua hion kotelon aukon oikeaan muotoon, putsasin sen asetonilla ja maalasin sen samaan väriin pohjaraidan kanssa. Pari kolme kerrosta sävytettyä Unicaa alkoi peittämään riittävästi ja siinä samalla tuli maalailtua hieman pidempikin matka, pelkkää raitaa. Varmasti ensi kesän reissujen jälkeen maali on jo raappiintunut pois, mutta on ainakin nyt silmään paremmin sopiva.

Melkein on tehtaalaisen näköinen asennus.

Nyt edessä olikin sitten evänasennus. Jo aiemmassa vaiheessa olin vaijerin vaipan pujotellut reittiään pitkin mutta nyt se piti muutamasta kohdasta kiinnittää kiinni kanteen. Taaimmaisin kiinnike oli niin paljon eri paikassa että sitä ei voinut hyödyntää mutta muuten onnistuisi samaa reittiä kuin vanhakin. Teipillä ankkuroin vaipan paikoilleen ja kiinnitin sen Elaproofilla , joka on tarkoitettu ihan muuhun käyttöön mutta hyvinkin käyttökelpoinen monessa eripaikassa. Työvälineiden pesu onnistuu vedellä, ei käryjä ja todella helppokäyttöinen aine. Vahva suositus sille, on oikeastaan vain omasta mielikuvituksesta kiinni missä tuota ainetta ei voi käyttää. Vaijerin vaipan lyhensin evän käyttövivun koteen sopivaksi. Jätin vanhan vivun käyttöön niin ei tarvitse sitä tiivistellä uudelleen. 

Vanha vaijerin käyttövipu jäi käyttöön.

Vaijerin katkaisussa kannattaa olla tarkka ettei ainakaan liian lyhyeksi pätkäise. Laitoin katkaisu kohtaan kutistemuovin jotta säikeet ei pääse leviämään. Katkaisin vaijerin voimapihdeillä, kun näytti olevan sen verran paksua, että ranteissa ei riittäisi voima sivuleikkurin käyttöön. Tässä vaiheessa oli taas katsottava ohjeita joissa kerrottiin evän maksimi avautumiskulma. Kulmamitan avulla tämä homma oli helposti hoidettavissa kun käyttövivun päässä oli portaaton ruuvikiristys.

Kutistemuovi toimi hyvin suojaamaan katkaisu kohdan säikeiden purkautumisen.

Evässä oli jo valmiina pieni reikä ulosvetonarua varten. Eli jos koteloon pääseen pieni kivi tms eikä evä aukea käyttövivusta saa sen avattua vetonarulla. Suurensin reikää hieman että siihen sai nyörin kunnolla kiinni. Mitään paksua köyttä tähän ei tietysti voi laittaa mutta riittävän kestävää tavaraa kuitenkin.

Vetonaru on hyvä varuste kun evä jää jumiin.

Evän asennuksessa paikoilleen on syytä olla tarkkana, että se varmasti on oikeassa kohdassa ja koukku kunnolla akselissaan. Tämä on tehtävä ennen kuin katkaiset vaijerin. Kun käyttövipu on kiinnitettynä, niin evä pysyy kiinni eikä pääse irtoamaan koukusta. Evän avautumiskulman ollessa liiansuuri vaarana on, että evä pääsee irtoamaan akselistaan. Jos ja kun tämä tapahtuu aallokossa, jotain (lue eväkotelo) menee rikki melkovarmasti.

Tärkeää tarkastaa että evä kunnolla kiinnittyy alkseliin.

Maksimi avautumiskulma evässä on toiminnan kannalta erittäin tärkeää.

 

Nyt on ulkopuoliset työt saatu tehtyä tältä osin. Sisä puolelta olisi vielä siistittävää. Hion terävät kuitukangaspiikit pois ja puhdistin ympärärystän asetonilla. Sen jälkeen päällystin sutilla kotelon ja sen ympärystän Elaproofilla ikäänkuin lisävarmistuksena, jos tulee pieniä vuotoja halkeamista tai huokosista. Nyt olisi siis kajakki näiltä osin valmiina uutta kautta varten. 

Elastinen massa ehkäisee pienet vuodot.

Tätä kirjoitettaessa on Australiasta tulossa uusi hieman isompi purje, joten uusi eväkin tuli juuri oikeaan aikaan. Toivottavasti tästä kirjoituksesta oli jotain apua Sinulle joka suunnittelet vastaavaa operaatiota. Rohkeasti vaan leikkuri käteen ja tekemään pohjaan reikää =)