Onhan tuo Raahe kaukana kotoa, mutta ajamalla tuokin matka tulisi taitettua. Olimme sopineet kaverin kanssa vierailusta Kokkolaan Skim Kayaksin tehtaalle. Lähdimme siis jo aikaisin tien päälle ehtiäksemme lounasajaksi perille. Uudet tuotantotilat tuli tarkastettua ja kun murkinaa oli rinnan alle tankattu, jatkoimme matkaa kohti Raahea.

Raahen melontakeskuksen rannasta oli ensimmäinen yhteislähtö kohti Iso-Kraaseria kello 17. Saimme pakattua kamppeet kajakkeihin juurikin ajoissa ja pääsimme melomaan porukassa kohti majoituspaikkaa. Kohtuullisen tuulinen matka sujui mukavasti rupatellen kanssa melojien kanssa. Huomiselle oliskin tarjolla kunnollista tuulta.

Perillä alkoi kiivas telttapaikan etsintä, mutta siitä onneksi selvittiin ilman käsirysyjä, koska tilaa oli riittävästi. Sisämajoituspaikat oli varattu jo hyvissä ajoin, joten telttaa ja tarppia vaan esiin. Tarpin narut oli todella tiukalla siinä tuulessa ja en sitten tiedä, paljonko siitä lopulta olisi sateella ollut hyötyä, kun tuuli tuntui hyvinkin kääntävän sateen teltan päälle. Aika paljon säädettiin kiinnityksiä ennenkuin saatiin kaikki pysymään paikoillaan edes kohtuullisesti.

Iltapalan jälkeen alkoi pimeäharjoitus yhdessä Meripelastuksen kanssa. Kolme ryhmää melojia oli ”eksynyt ” lähivesille. Yksi ryhmä oli maissa mutta ei tiennyt missä olivat, kuvailivat vain näkymään. Mitä pimeässä nyt sitten näkikään, Raahen majakan ilmeisesti parhaiten. Toinen ryhmä oli selvillä koordinaateistaan. Kolmas ryhmä oli ajaitunut jonnekin ja heistä ei ollut tarkkaa tietoa missä ovat. Alue oli kylläkin tiedossa. Loppujen lopuksi kaikki löytyivät. Harjoituksen tärkein anti on kuitenkin se, että pimeällä pienikin tuikku tai heijastin auttaa pelastajia löytämään Sinut. Pelastusvene voi mennä muutamasta metristä ohi huomaatta, kun on säkkipimeää. Parasta kuitenkin jos tiedät missä olet, silloin apu osaa perille parhaiten.

Aamu valkeni tuulisena ja ensi puuhana otettiin tarpit alas. Tuuli oli kova ja sitä paitsi ne olivat nyt kuivia. Yö oli ollut lämmin ja tuulinen, joten ei ollut edes kastetta. Tovi sen jälkeen kun saimme tarpit pakattua alkoikin sataa. Todennäköisyys sille, että ne olisi päivän röykytyksen jälkeen olleet lähipuiden, oksilla oli ilmeinen. Sen verran kovaa puhuria oli päiväksi luvattu. Eikä olisi ollut ketään vahtimassa niiden kohtaloa.

Porukka jaettiin kahteen ryhmään, osa lähtisi vaativalle retkelle Tauvoon aallokkoon ja rauhallisempaan elämykseen valmistautuvat suuntaisivat melontaretkelle lähialueille. Tauvon porukka lähti melomaan ensin satamaan, jossa pakkasimme kajakin trailereihin ja ajoimme puolisen tuntia kohteeseen. Odottavan aika oli pitkä ja oikeastaan jännittikin hieman. Varmuuden vuoksi otin kuitenkin aloittelijoiden ryhmän vaikka aaltokokemusta oli alla olikin.

Perillä odotti mahtava hiekkaranta. Paikka oli tuttu jo Rannikkomelonnasta taukopaikkana. Mukavat muistot palasi mieleen kun rantaan asteli. Silloinkin tuuli mutta ei ihan näin voimallisesti.

Purimme kajakit trailereista ja ohjeistuksen jälkeen saimme omaan tahtiin siirtyä vesille. Ja kyllä olikin aaltoja. En tuommoissessa aallokossa ole tainnut ennen meloa – ainakaan vapaaehtoisesti. No retkilastissa se ei kyllä mitenkään kivaa olisikaan, varsinkaan vastatuuleen. Melontasuhde olikin että 10 minuuttia vastatuuleen ja kaksi takaisin.

Ai että oli kuitenkin makoisaa kun pääsin kunnon surffiin ja vielä kuvattua sen. Minulla oli kamera kypärässä kiinni. Kypärä oli pakollinen varuste ja se tuli kyllä itsekin koettua että hyvä oli se päässä pitää. Ympäri tuli mentyä ja kappas, pää oli pohjassa kiinni. Alkuopastuksessa meille sanottiin, että jos ei kaadu ei ole yrittänyt tarpeeksi. Moni tuntui yrittävän ihan tosissaan, sen verran uimareita rannalla näkyi. Aallot oli suunnaltaan siinä mielessä armollisia, että kaikki romut tulivat rantaan ennenpitkään aaltojen tuomina. Tavaroita sai sitten keräillä pitkin rantaa ja sitten vaan takaisin aaltoihin. Runsaan tunnin iloittelun jälkeen oli lounastauko ja sen aikana keli edelleen koveni.

Vajaa tunti jaksettiin ja kun tilanne oli se, että enemmän oli uimassa kuin pystyssä, harjoitus lopettiin. Kaikki alkoi olla aikalailla puhki. On todella kuluttavaa touhuta aalloissa ja kun ilmakin oli vielä aika kylmä. Energiaa paloi reippaasti. Kajakin ja kamat kyytiin ja automatka takaisin satamaan. Kaikilla näkyi olevan pieni hymy kasvoillaan, mieluisa kokemus ilmeisesti tuo aalokko. Oli kyllä ilo seurata muutamaa taitavaa surffaria jotka olivat kuin kotonaan aallokossa ja hallitsivat kajakkinsa. Suurin osa meistä taisi vaan istua kyydissä.

Melonta Iso-Kraaseriin oli noin kilometri ja se meni purjeen avustamana nopeasti. Noin kovaa ei ole tullut pelkällä purjeella ikinä mentyäkään, vaikka oli purje reivattuna. Kiinnitysten natinasta päätellen oltiin kestävyyden limiiteillä siinä kohtaa.

Päivän aikana oli teltat siityneet paikoiltaan vaikka oli kivet nurkissa painoina. Oletus tarppien kohtalosta olisi varmasti käynyt toteen jos niitä ei olisi aamusella taiteltu kasaan. Iltapäiväunet oli kyllä mielessä mutta ohjelman mukaan nyt olisi tarjolla ruokaa joten murkinalle mars. Tarpeeseen se kyllä tulikin, että oli nälkä.

Sauna ja ruoka tuntui hyvältä päivän rasitusten jälkeen. Illan esitelmä purjeen käytöstä ja rannikkomelonnasta vielä jaksettiin mutta kymmenenmaissa alkoi olla leirissä jo aika hiljaista. Unimatti jakoi hiekkaansa ja öinen halohakkuu ja sahaus alkoi, ainakin viereisessä teltassa.

Sunnuntaina ohjelma oli koottu eri workshop tapahtumista. Osa harjoitteli pelastautumisia, osa meni rohkeasti aalokkoon ja osa suoritti EPP2 näyttöä. Muutama uskalikko testasi myös purjeen käyttöä. Päivä sujui nopeasti ja lounaan jälkeen oli aika jättää hyvästit porukalle. Meloimme (lue puhjehdimme) takaisin melontakeskukseen ja pakkasimme tavarat autoon. Kotimatka alkoi.

Kokemuksena viikonloppu oli mahtava. Porukka oli mukavaa ja osallistuvaan, ruoka todella maukasta ja järjestelyt toimivat moitteettomasti. Ensi vuonna lähden ehdottomasti uudelleen jos vaan aikatauluihin sopii. Viikonlopun aikana oppi paljon enemmän kuin koko kesänä. Pitääkin mennä enemmän haastamaan itsensä rumempiin keleihin.