Kökarin vesillä helatorstaina

Talven aikana kevään melontaretki suuntautui Kökarin vesille. Kökar on minulle tuttu kalastusreissuilta ja itse pääsaari on tullut kierrettyä aika tarkasti. Toki sesongin ulkopuolella tehdyt vierailut on sulkenut monta ovea mutta luonto on onneksi aina avoinna. Ensimmäisen kerran kun yli 20 vuotta sitten kävin saarella oli vesi todella kirkasta nyt se on paljon sameampaa. Harmi jos se on merialueiden kohtalo nykyään.

Aloitimme reissun Korpoströmin satamasta, joka on meille tuttu jo aiemmiltakin reissuilta (kts Tavoittamaton Utö). Korpoström on historiallinen ankkuripaikka. Paikka mainitaan ensimmäisen kerran jo 1556, kun Kustaa Vaasa oli salmessa. Siellä löytyy hyvät palvelut ja myös majoitusta. Suuntasimme sieltä kohti ensimmäistä määrän päätä eli Jungfruskäriä.

Olimme suunnitelleet käyttävämme purjetta mahdollisimman paljon. Viimeisen viikon aikana alkoi totuus taas paljastua, tuuli kääntyy matkan edetessä aina lähes vastaiseksi. Tosin lähtiessä oli aivan peilityyntä, vain pieniä tuulenvireitä siellä täällä. Loppumatkassa sentään hieman saatiin työntöapua sivutuulesta.

Sitkeästi yritimme haalia jokaisen vireen purjeeseen.

Jungfruskärin telttapaikka olikin sitten se ensimmäinen jota haettiin. Se mikä meille oli merkattu karttoihin ei kylläkään näyttänyt lainkaan siltä että sinne olisi voinut majoittua. Katajikko rämpimisen jälkeen vaihdoimme suosiolla retkisataman puolelle, josta löytyikin sopiva hiekkaranta kajakeille. Telttapaikat ihan kajakkien ja nuotiopaikan tuntumassa. Totesimme että emme häiritse ketään koska näin kylmällä ilmalla tuskin kukaan veneilijä on liikkeellä. Toki yksi sankari tuli yöksi laituriin. Pitkämatkalainen kertoi olevansa, asiaa sen kummemmin avaamatta. Meikäläiset vedettiin pipoa syvemmälle, koska ilma oli todellakin kolea vaikka aurinko paistoi. Veneessä kuitenkaan voi olla lämpimämpi nukkua kuin teltassa!!! Ainakin niin haluttiin uskoa. Kylmä merivesi ja tuuli teki ilmasta aikalailla hyytävän. Iltatee olisi siis terästettävä.

Jungfruskär on entinen puolustusvoimien saari. Varusmiehiä siellä on ollut vielä 70-luvulla ja 1995 viimeiset värvätyt on poistuneet sieltä. Edelleenkin siellä oli tykki, jonka ympärille oli rakennettu mökki. Toimivuutta ei kokeiltu, kaikki patit oli vissiin jo ammuttu, kun ei löytynyt kuin tyhjiä laatikoita. Saarta kiertää luontopolku, jota ei tällä kertaa kävelty ympäri. Oppaan mukaan saarelta löytyy myös 1940 alas ammutun neuvostolentäjien hauta. Rauhallisia kavereita, ei kummitelleet yöllä.

Mökkitykki, vain piippu ei mahtunut sisään.

Aamulla ei ollut halua nousta makuupussin lämmöstä ylös. Onneksi sentään telttapaikka oli suojainen ja aamuaurinko lämpöisesti paistoi. Päivän melonta tulisi olemaan rankka vastatuuli päivä. Suuntasimme suoraan lounaaseen tavoitteena ylittää tuo osa Kihtin selästä. Aallokko ei ollut mikään kovin suuri vaikka tuulta olikin sen 6 – 8 m/s. Ensimmäinen piste oli Röda kon jota kohti aloimme meloa. Avovettä tuolle luodolle oli 6 km. Pikkuhiljaa se läheni mutta silti tuskallisen hitaasti. Kova tuuli ja kylmä ilma söi energiaa ihan reippaasti. Onneksi saaren suojassa pääsi rantautumaan ja hieman tankkaamaan pikaevästä kun taas jatkettaisiin kohti seuraavaa etappia. Avovettä ilman suojaa edessä edelleen mutta matkaa vajaa 6 km. Kyllä sen punnertaa vaikka väkisin, vastatuuleen.

Vasemmalle puolelle jäi Gustaf Dalén, Suomen ensimmäinen kasuunimajakka. Se on rakennettu Rauman telakalla 1947 ja nimetty ruotsalaisen Gustaf Dalénin mukaan. Hän keksi automaattisen kaasupolttoisen valonlähteen. AGA-yhtiöt on lahjoittanut sen Suomen valtiolle 1946, maamme luotsi- ja majakkalaitoksen täyttäessä 250 vuotta. Majakan vanha sumukello on lahjoitettu 1990 Ahvenanmaan merenkulkumuseolle. Nykyään majakka näkyy toimivan aurinkokennoilla.

Väylän ylityksen jälkeen tuntui että Stora Bogskär ui meitä karkuun. Välimatka ei tuntunut mitenkään lyhenevän. Kun rantaan päästiin piti kajakit ottaa riittävän ylös että viereisen väylän liikenteen peräaallot ei vie kajakkeja. Tai ainakin niin luultiin siinä vaiheessa.

Bogskär tunnusmajakka 1824. Vieressä vanha majakanpohja vuodelta 1798.

Nousimme lounastankkauksen jälkeen saaren laelle katsastamaan majakka rakennusta. Vieressä oli vanhat perustukset vuodelta 1798 majakasta. Saarella on ollut 1930-luvulla autioitunut kalastajakylä, jonka perustuksia on vielä nähtävissä. Näkymät oli huikeat. Lähestyvät laivat näki jo kaukaa. Täältähän ne näkeekin hyvin. Vierestä lähti haahka pesästään ja päätimme siirtyä sivumpaan. Matalat kataja puskat kun todennäköisesti piilottivat enemmänkin pesiviä lintuja. Häiritä emme tietenkään halunneet. Eiköhän mennä kajakeille sanoi Juho minulle, jos vaikka peräaallot keikuttaa kajakkeja niin varmistellaan ettei hiero kiviin. Onneksi menimme. Pienen rahtialuksen aallot antoivat helpotusta, kallion suojassa ei ole mitään hätää.

Kun Silja Line meni täydellä buustilla ohi alkoikin sitten tapahtua. Ensin vesi pakeni kun tsunamissa, arvasimme että pian se tulee takaisin. Emme kuitenkaan ehtineet siirtämään kajakkeja ylemmäs turvaan joten tiukempaa otetta sitten vaan. Kun aalto sitten kaukaa jo näkyi tuli pieni pelko siitä että mitähän nyt tapahtuu. Ja tulihan sitä sitten monta aaltoa perä jälkeen. Me ja kajakit mentiin veden voimasta pitkin rantakallioita. Minullakin oli kajakin peräpää sylissä kun vesi vyöryi miltei vyötäisille. Kaikki irtonainen mikä siinä vaiheessa oli, ui nyt meressä. Ei niiden pelastamiseen ollut nyt mahdollisuuksia, menneet mitkä menneet. Kun nyt vaan kajakit saadaan pysymään ehjinä !! Kiviin hakkasi kunnolla mutta suurempaa vauriota ei tullut. Kun rauha oli taas palautunut siirsimme minun kajakin ylemmäs, koska seuraava laiva oli jo tulossa. Juhon kajakkia ei ehditty turvaan nostaa. Tällä kertaa sovimme että kuvaan tapahtumat. Tässä video tapahtumista opiksi kaikille https://www.youtube.com/watch?v=T_Lhmeu2WTs

Lopulta kun kaikki irtotavara oli löytynyt lähimmän 100 m säteeltä niin pääsimme jatkamaan matkaa.

Ehdittiin alta pois ennen seuraavaa laivaa ja irtotavaratkin oli taas matkassa.

Kaikkien näiden kokemusten jälkeen alkoi kumpikin olla jo aikalailla poikki, mutta matkaa oli kuitenkin jatkettava vielä. Loppu ylitys sujui helpommin tuulen iltaa kohden tyyntyessä. Saavuimme Östra Långskär luonnonsuojelu alueelle, jossa poikkesimme nopeasti retkisatamassa. Saaret on ollut soranottoalue ja siellä on ollut myös tiilitehdas aina vuoteen 1965 asti. Jatkoimme matkaa Orlandetiin, jonne pystytimme leirin. Mielenkiintoinen saari joka näyttää osaltaan Lapin maisemalta kanervineen, kun taas osa on selvää metsää, unohtamatta hiekkarantaa ja kivikkoista niemenkärkeä.

Ollaanko nyt Lapissa vai saaristossa, Orlandet.

Aamupuuroja vatkatessa päätimme että melotaan suoraan Kökariin koska matka tulisi olemaan aikalailla suojainen. Näin jälkeenpäin voi todeta, että tuuli on ihmeen voimakas, kun se pääsee pakkautumaan saarten välistä. Todella kova sivutuuli lykkäsi koko sen 7 km mitä melottiin. Yöpaikka löytyi suojaisasta paikasta ja loppupäivän vietimme kierrellen saarta ympäri lintuja kuvaten.

Seuraavana päivänä eteen tuli suuri joutsen lauma joka lähti kerralla lentoon. Aika hieno näky kun yli 20 joutsenta lähtee kerralla kiihdytykseen. Äänimaisema ei valitettavasti tallentunut kunnolla kameraan vaikka kuvaus muuten oli hieno.

Sokkeloisen suunnistuksen jälkeen pääsimme Karlbyn kaupalle tai sinne missä se oli ollut. Kauppa oli suljettu tammikuussa. Uutta rakennettiin lähistölle mutta se olisi aukeamassa vasta juhannuksen tienoilla. Vesi oli loppu ja jostakin sitä olisi saatava lisää mutta kaikki paikat oli kiinni. Onneksi hotellilta löytyi henkilökuntaa joka antoi meille vesitäydennystä. Kesäkuun alussa hekin vasta ovat kunnolla avaamassa palveluja. Karlby on historiaa. Vanhin talo Hieka on 1500-luvulta. Se on ainoa rakennus, jota venäläiset eivät isovihan aikana polttaneet.

Lähdössä Kökarin vanhalta kaupalta.

Lounastauolla katsoimme tulevan sään. Näytti siltä, että tuuli olisi kääntymässä vastaiseksi ja aika kovaksi sellaiseksi. Puntaroimme jatkammeko matkaa vielä vai palaammeko takaisin. Päätimme palata takaisin päin. Yksi suuri selän ylitys vastatuuleen saisi tällä reissulla riittää. Källskär mahtavine maisemineen saisi jäädä toiseen kertaan. Raskas päätös, koska se oli juurikin ollut se reissun päämäärä. Minun reissuilla tuntuu kuitenkin järjestään olevan sama juttu – tavoite jää huonon säätilan vuoksi saavuttamatta.

Paluu matka alkoi melkoisella myllytyksellä kun tuuli puski saarten välistä koko merenvoimalla. Sokkelosta päädyimme Stora Klishäran poukamaan tauolle. Sieltä olikin hyvät näkymät kiikarilla katsella minne ollaan menossa. Taas olisi edessä väylän ylitys.

Stota Klishäran huipulta pystyi paikantamaan reitin ja väylän ylityspaikan.

Kohde näkyikin horisontissa Sandskär ja sen veljet aina Jurmoon asti. Erikoisia saarista tekee sen että ne ovat hiekkaa. Niiden lomassa meloimme aina Kummelkläpparnalle asti. Siellä näkyi merkit väylän molemmin puolin ja kohta oli hyvä ylittää väylä. Ylityksen jälkeen tuuli tyyntyi. Ihmetyksen ilmeet oli suuret. Miten tämä on edes mahdollista? Mutta niin se vaan oli.

Kummelkläpparna

Seuraavassa majapaikassa vietimme seuraavan päivä. Saari oli suuri ja siinä riitti kierreltävää ja kuvattavaa. Heittelin siinä samalla hieman uistintakin, ihan vaan sen takia että siima suoristuisi – mitään kalaan kumminkaan tule. Eikä kyllä tullutkaan. Matkan aikana oli nähty paljon lintuja mutta nyt saatiin linssille ihka elävät hylkeet. Siellä ne paistatteli päivää. Kiikarilla niitä tuli katseltua ja Juholla kun oli pitkä putkikamerassa saatiin kuviakin. Minun pokkarillakin löytyi se pieni musta piste kuvan keskelle vaikka kuinka zoomasin kaikki mitä Nikonista ulos sain.

Hylkeet lämmitteli kivellä

Loppurutistus olikin sitten hieman keikkuvaa. Otimme kompassisuunnan 60 astetta ja laskettelimme sillä menemään. Tuuli otti siinä suunnassa juuri ja juuri purjeeseen. Matkan tekoa voi tiirailla tästä linkistä. Matka suuren selän yli kohti Bruskäriä meni loppujen lopuksi aikalailla kuten olimme suunnitelleet. Tuuli pysyi sopivan suuntaisena ja matka eteni. Hieman ennen Brunskäriä näimme muutaman melojan aamupalalla. Niin me olimme lähteneet aikaisin, jotta ehdimme avovesiltä pois ennen tuulen kääntymistä vastaiseksi.

Brunskär.

Lounastimme ja jatkoimme kohti Stora Hästötä. Siellä olisi retkisatama. Perille päästyämme totesimme sen huonoksi joten matka jatkui kohti tuttua Konungsskäriä. Sinne teltat pystyyn ja lepoa. Sitä riitti sitten seuraavakin päivä. Kiersimme saarta pariinkin otteeseen kuvaten ja luontoa katsellen. Käärmeitä näimme 4 kpl, alkaa niilläkin olla sen verran lämmin että tulevat aurinkoon. Konungsskärillä on vanha metsästys- ja kalastusmaja jota muuan marsalkka Mannerheim on käyttänyt. Nykyään tuvassa voi yöpyä ja siellä on myös kansallispuiston tiedotustupa, luontopolku ja näyttely.

Konungsskär

Konungsskäristä meloimme lyhyen matkan takaisin Korpoströmiin josta kyytimies Matias meidät kävi noutamassa. Taas tuli yksi hieno retki tehtyä. Kökariin on vielä palattava melomaan mutta ehkä seuraavalla kerralla ensin lautalla saarelle ja sitten sieltä kiertelemään ympäristöä. Onneksi tuota saaristoa riittää melottavaksi.

Orlandet auringonlasku

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s