Kevät on odottavan aikaa

Melojan syyskausi venyi todella pitkälle ennen kuin vedet jäätyi. Itse tosin lopettelin jo hyvissä ajoin, ei innostanut enään marraskuun hämärissä lähteä vesille. Taisi tulla kesän aikana oltua kajakissa tarpeeksi – ei makeaa mahan täydeltä. Mutta kyllä tämä talvi onkin sitten ollut pitkä ja nyt kun aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, alkaa taas melontakärpänen jo kutitella sopivasti.

Talven aikana on tullut ahkerasti harjoiteltua uimahallissa kajakin käsittelyä, reskutusta ja eskimokäännöstä. Onkin paljon helpompi aloittaa melonnat, kun tuntuma kajakkiin on heti alussa olemassa. Uudella tekniikalla harjoiteltu eskimokäännös onkin kiva päästä kokeilemaan luonnonvesissä.

Tästä se lähtee !! (kuva Juho Paaso)

Käytimme harjoittelun apuna kuvausta, sekä liikkuvaa kuvaa että valokuvia. Niiden avulla virheet oli helppo havaita. Itse kun tekee ei virheitään ole niin helppo huomata. Sitä vaan ihmettelee mikä ihme nyt taas on kun ei käännös ei onnistu, vesi vaan kuohuaa ja molske käy. Itse tekniikkana tuo käännös ei ole kummoinen, kunhan vaan ajoitukset on oikeat.

Selvä virhe nähtävissä, melan pitäisi olla lähes pinnalla mitä se ei kuvassa ole. Tästäkin kuitenkin noustiin ylös, tekniikan kehittyessä ei tarvitse kuitenkaan repiä noin paljon. (kuva Juho Paaso)

Harjoittelun apuna käytetään kellukkeita melassa ja mikä minun kohdalla oli tehokasta – suoritus tehtiin ns takaperin. Ensin laskeuduttiin selälleen takakannen kautta kajakin viereen kellumaan ja siirryttiin siitä samaa kautta takaisin. Kun se alkoi sujua olikin pian sitten aika siihen että aloitettiin nousu ala-asennosta ylös. Pian sitä mentiin kuin pesukone ympyrää moilemmin puolin.

Ala-asennosta sitten vaan ylös jotta voi taas tulla alas. Sitä se on eskimoharjoittelu. (kuva Juho Paaso)

Tässäkin tapauksessa toistot oikealla tekniikalla tuo varmuutta toimintaan todellisessa tilanteessa. Itse olen muutaman kerran joutunut tilanteeseen, jossa eskimo olisi pitänyt tehdä. Kertaakaan se ei ole onnistunut todellisen paikan tullen. Harjoiteltavaa siinä siis piisaa vaikka olen sitä hinkannut monta talvea ja kesää. Harjoituksissa se kyllä toimii, jopa aallokossa.

Minulle tuo suoritustekniikka valkeni lopullisesti, kun tajusin että mela ei olekaan se merkittävin tekijä, vaan oikeastaan lantio ja jalat tekevät koko työn. Tätä kautta löytyi suoritustekniikka joka ei todellakaan rasita olkapäätä, varsinkaan jos kädet pitää oikeassa asennossa. Käsi ei saisi ojentua suoraksi yläviistoon, ainakaan virtaavassa vedessä tai aallokossa. Tekknniikka tuntuu oikeastaan todellakin kevyeltä. Ei tarvitse repiä mitenkään ja se onnistuu joka kerta.

Retkiä luvassa

Tulevalle kaudelle on suunnitteilla retkiä. Helatorstain tienoilla olisi tarkoitus kiertää Kökar, jos vaan ilmat suosii. Myöhemmin kesäkuussa on vuorossa Fiskö ja useampi pienempi retki. On hienoa kun voi meloa ilman mitään tavoitteita nauttien siitä ja maisemista. En aseta enään mitään kilometri tavoitteita päiville. Melon sen verran kun huvittaa ja jos hieno hiekkaranta löytyy 4 km melomisen jälkeen voin aivan huoletta jäädä siihen. Minun osalta nuo päivätavoitteet jäi rannikonmelontaan. Mutta kesän retkistä voitte lukea blogista ja tietysti katsella kuvia.

Nousee nousee

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s