Melomaan merelle, en uskalla. Mahtaako minulla riittää vielä taidot sinne? Aika pelottava ja jännittävä ajatus. Kyllä minäkin sitten kun olen saanut melonta kokemusta tarpeeksi.  Nämä ovat kommentteja joita olen vuosien mittaan kuullut retkimelonnasta merellä. Päätin talvella, että järjestän seurallemme helpon retken tutustua tuohon mystiseen alueeseen nimeltä meri. Vettä se on siinä kuin järvikin, toki isommassa määrin. Retkeä esiteltiin retkimelontailloissa ja kiinnostusta tuntui olevan. Loppujen lopuksi meitä lähti reissuun kuitenkin vain seitsemän yhden peruessa loppumetreillä. Hieman olin yllättynyt että useampi ei ollut kiinnostunut. Ehkä seuraavalla kerralla sitten. Kohteeksi valitsin Fiskössä Grannaksen mökin. Se on minulle tuttu paikka kalastusreissuilta  yli 20 vuoden ajalta. Alueen vesistö ja saaret on tullut koluttua läpi moneen kertaan.

Retki oli tosiaankin tarjolla helppona steppinä ensikertalaisille. Päivämatkat ei tulisi olemaan pitkiä vaan keskitytään retkimelonnan muutamaan perusasiaan, suunnistamiseen, rantautumiseen ja katsomaan ympärillä olevaan maisemaa ja luontoa. Paljonko tulee melonta kilometrejä on toissijainen asia, pääpaino on sillä että on nautinnollista meloa porukalla. Kustannustasokaan ei tulisi olemaan liian korkea vaikka ollaan mökissä. Suurin kustannus tulee lauttamaksuista jotka trailerin kanssa pompsahtivat verrattuna pelkkään henkilöautoon. Pituus ja korkeus tekee sen.

Hämeenlinnassa pakkasimme kajakit traileriin ja suuntasimme kohti Kustavia. Siellä poikkesimme lounaalle ja viime hetken ostoksetkin ehti vielä tehdä paikallisessa kaupassa. Pieniä puotejakin ehdimme siellä koluamaan ennen kuin piti kiirehtiä lossille.

Kajakit traileriin Vesikkolinnassa.

Hauskoja kastelukannuja Kustavin puodin rappusilla.

Lossilla ei ollut isoa jonoa vaan pääsimme aikataulun mukaisesti eteenpäin. Vuosnaisista jatkaisimme eteenpäin saaristolautalla. Lauttaa odotellessa ehti vielä syömään jäätelöt ja kahvit. Porukalla oli rento ja vapautunut tunnelma. Olisi tulossa hyvä reissu. Jonkin verran matkalaisia alkoi ilmestyä rantaan, onneksi oli varattu paikat lauttaan. Ei jäätäisi ainakaan rannalle ruikuttamaan kuten se kuuluisa koira teki.

Pian päästään lauttaan.

Saaristolautan määränpää oli Åva ja sieltä ajoimme suoraan mökille. Mökki-isäntä Åke esitteli mökin ja sen ympäristön meille. Muutaman vinkin myös siitä missä kannattaa käydä katsomassa esimerkiksi hänen tekemänsä nuotiopaikka lähi saaressa. Osa sai yöpyä mökissä, osa teltoissa. Päätin kokeilla biwyä kun oli luvattu hyvää ilmaa. Virittelin ensin tarpin ja sitten biwyn makuualustoineen siihen alle. Kokemuksena hieno, jota tulen myös jatkossa käyttämään. Ainoastaan sitä mietin että kuinka itkä piikki hyttysillä mahtaa olla? Pääseekö ne kuppaamaan verkon läpi? Pelottavan paljon niitä oli verkon toisella puolella !!

Tarppi , biwy ja retkituoli – niistä hyvä leiri koostuu.

Tällä retkellä on helppoa kun ei tarvitse sen kummemmin majoituksesta välittää, käy välillä vaan melomassa. Leiri saa olla kokoajan paikoillaan eikä aamuista pakkaamista ja illan pystytystä ole lainkaan. Perjantai illalla meloimme pienen kierroksen lähisaarten ympäri meren ollessa täysin tyyni. Harvinaista herkkua. Illan pimetessä auringonlasku oli hieno.

Auringonlasku on kaunis.

Seuraavana aamuna sovimme että starttaamme yhdeksän aikaa vesille. Itse kävin sitä ennen kalassa kuinkas muuten. Saalis oli kyllä laihanlainen. Palatessani takaisin mökille oli siellä jo täysi tohina päällä. Aamupalat oli osalla jo vatsassa ja melonta kamppeita kaiveltiin esiin.

Aamunhetki on kaunis.

Kaikki oli valmista sovittuun aikaan ja liikkeelle päästiin hienossa melonta säässä. Aurinko oli pienen pilviverhon takana ja kurkki aina välillä missä menemme. Meri oli peilityyni. Tästä tulisi todella helppo retki jos näin jatkuu. Pidimme melonnassa taukoja noin tunnin välein. Tämä siksi että tulisi monta rantautumista erilaisiin rantoihin, sitä kun ei voi koskaan harjoitella liikaa. Nyt se oli helppoa kun ei ollut aaltoja.

Kajakit valmiina vesille.

Rantautumisen jälkeen liikkeelle, mitenkäs onnistuu?

Muutaman saaren taakse kun oli käännytty tehtiin kysymys missä olemme ? Ja kas muutama oli seurannut karttaa, loput asetettiin kartalle ja loppumatkan ajan useimmat seurasivat matkan kulkua itse. Ihan itsestään selvyys se kartalla pysyminen ei ole, koska sen verran sokkeloista tuo vesistö pienine saarineen kyllä on.  Lounastaukoa vietimme Östra Stenskärissä, josta oli näkymä myös suuremmalle selälle nimeltään Gloppet.

Lounastauon maisemia, Gloppet.

Osa kiersi kävellen saaren ympäri, osa taisi pienet ruokaperäsetkin ottaa. Mikäs siinä, tyyni ilma eikä satanut ja sileää kalliota oli vaikka muille jakaa. Lähtiessä kysyimme suuntaa minne ollaan menossa? Monta oli vastausta ja suurin osa olisi todennäköisesti osunut ainakin mökin suunnalle, toki suuntasektori oli aika  laaja. Matkaan lähdettiin kylläisinä.

Lounaan jälkeen on taas hyvä lähteä melomaan.

Suurimpia elämyksiä monelle oli mittakaavojen suuruus. Oma kotijärvi alkoi tuntua pieneltä lammelta kun muutama pieni avovesi osuus ylitettiin. Pientä aaltoa olisin toivonut että olisi päässyt tunnelmaan mutta nyt niitä ei ollut tarjolla. Toisaalta hauskuutta toi kun melottiin siltaputken läpi. Siltojen ali on melottu mutta putkesta ei ilmeisesti monikaan ollut aiemmin mennyt.

Kyllä kelpaa tällä ilmalla meloa.

Kompassisuunnat on kuitenkin hyvä olla tiedostaa. Suunnistaessa voi olla vaikea erottaa saarten välejä, ne kun näyttävät yhtenäiseltä mantereelta. Saariksi ne muodostuvat kun pääsee lähemmäksi. Sokkeloisessa saaristossa on tarkaan seurattava missä milloinkin ollaan menossa.

Retkenjohtaja osoittaa seuraavat suunnat.

Yllätyksenä tuli se, että kilometrejä ei kertynyt päivän aikana enempää, vajaat kaksikymmentä. Reisussa oltiin aamusta illansuuhun asti. Niihän sen alunperin piti mennäkin. Päivän kruunasi sauna ja hyvä seura. Mukavasti aurinkokin illalla alkoi paistaa. Muutama viinilasillinen hyvän reissun kunniaksi kumottiin. Sunnuntaina pakkasimme ja teimme saarikierroksen Torsholman puolella. Nyt merellä olikin jo aaltoa jonkin verran, harmittavan myöhään totesin.

Hieno retki kaiken kaikkiaan ja kiitoksista päätellen myös muiden mielestä. Retkeläiset silminnähden nauttivat ja tuntuivat suunnittelevan jo jatkoreissuja. Kyllä näitä voidaan jatkossakin järjestää. Syksyllä on vuorossa vaativampi retki samoille paikoille mutta se on sitten oma tarinansa se.

Reissun kuvakooste videon löytyy tästä, tekijänä Jyri Niskanen.