Jäältä veteen ja takaisin

Kevään tullessa monella melojalla alkaa poltella vesille pääsy. Rannat ovat vielä jäässä, mutta tuolla on jo sulaa vettä ja sinne olisi päästävä. Monelle se on kuitenkin kynnys kysymys, eikä lainkaan itsestään selvää miten veteen turvallisesti mennään ja miten sieltä pääsee taas takaisin jäälle. Monta asiaa pitää ottaa huomioon. Kirjoitan tähän hieman omaa näkemystäni asioista.

Kun jäällä on vettä se on todellakin liukasta !!

Kun ensikertaa on lähdössä matkaa on hyvä olla mukana kokenut opastaja, joka tietää oikeat niksit. Tokihan sitä voi koittaa opetella ihan itsekseenkin, mutta kylpy saattaa olla kylmä. Tärkeää onkin muistaa kuivapuku ja muut turvavarusteet. Lähtiessä on ilmoitettava myös maihin missä aikoo mennä veteen ja milloin palaa. Rantaharjoittelussa on hyvä, jos pelastajia on jäällä yksi ja vedessä yksi. Itsepelastautumista kannattaa harjoitella kesällä, kun se on mukavaa. Silloin sen osaa talvella, jos on tarvetta.

Itse käytän kuivapuvun alla merinovillaisia alusasuja, ne toimivat hieman kosteinakin, kun taas tekniset alusasut ovat liikkeen loppuessa jäätävän kylmät. Kajakin pohjalle olen muotoon leikannut paksun retkipatjapalan, joka eristää aika hyvin jalkoihin tulevan kylmyyden. Lisäksi pitää olla ympärivuotinen varuste – villasukat, niitä käytän päivittäin. Alaosan vaatetus voi olla paksumpi kuin yläosan kun veden kylmyys hohkaa. Käsissä on vedenpitävät ja lämpimät hanskat.

Jos jää on kantavaa voi kävellessään vetää kajakkia perässään. Kun sitten alkaa olla vaara että jää pettää kannattaa liikkua siten, että kajakki on esimerkiksi jalkojen välissä tai kuljet itse kajakin rinnalla. Jään pettäessä saat kajakista heti tukea etkä putoa jään läpi. Loppu metrit kannattaa istua kajakissa ja työntää eteenpäin käsin tai naskalein. Siirry jään reunalle siten, että olet ns. painopisteessä eli pysyt jään päällä. Tässä hetkessä tärkeintä on pitää mela kädessä. Kun päätät lähteä on sitten mentävä ja mielummin vauhdilla. Liika arkailu ei tässä kohtaa ole hyväksi. Tärkeää on pitää painopiste keskellä. Jos kuitenkin kallistut, alatuennalla varmistat että pysyt pystyssä. Sen jälkeen homma onkin normaalia melomista.

Kajakin sivulla kävellen saat tarvittaessa helposti tukea kajakista.

Jäälauttojen keskellä ei kannata maloa, jos ei ole pakko. Pienikin tuuli liikkuttelee niitä ja niiden massa on suuri. Pahimmassa tapauksessa ne kaatavat melojan, joka jää jäälauttojen alle vangiksi. Pysy siis vapaalla alueella. Pienistä riitejäistä voi meloa läpi, mutta suuresta lautta alueesta sitä ei kannata tehdä. Vaikka pääset läpi voi olla, että reitti on sulkeutunut kun palaat takaisin.  Tämä nyt tietysti riippuu taidoistasi missä melot, mutta tyhmän rohkea ei kannata olla. Viikon päästä siitä ehkä jo pääset läpi, kun jäät on sulaneet enemmän. Suurin vaara talvimelonnassa on, että joudut jään kaatuessa jään alle. Sen vuoksi en suosittele melomaan virtaavassa vedessä talviaikaan.

Keväällä tutut melontareitit on erilaisia. Kaislikot puuttuvat, puissa ei ole lehtiä. Saatat löytää monenmoista uutta nähtävää, jota et ole ennen huomannutkaan. Vesilintujen touhuja on kiva katsella, varsinkin kun ne eivät pelkää melojaa. Pääset helposti kymmenen metrin etäisyydelle. Tänä keväänä ensimmäisellä reissulla näimme valkoisen sorsan. Eipä ole ennen sellaistakaan eteen sattunut. Nyt se bongattiin parissakin eripaikassa.

Valkoinen sorsa ja sen kaverit.

Vedestä takaisin jäälle on yhtä helppoa tai vaikeaa kuin veteen menokin.  Siinä on samat mahdollisuudet kaatua, kuin mennessäkin. Jäälle tulemiseen pätee sama sääntö kuin menoonkin, kun mennään sitten mennään. Aristella ei kannata, koska siitä seuraa vain ongelmia. Jos liuku jää puoleen väliin on veteen paluu hankalaa, jos keula on jäällä. Jään reunaa kannattaakin tutkia ja etsiä siitä kohta, josta olisi helppo nousta ylös. Yleensä reuna on viisto ja siitä pääsee ylös mukavasti. Terävästä tai suorasta seinämästä voi tulla helposti vaurio kajakkiin. Kun päätät mennä jäälle niin lähesty jään reunaa kohtisuoraan. Sinulla pitää olla vauhtia, normaali melontavauhti on riittävä. Melot niin kauan kuin se on mahdollista ja jäälle päästyäsi, työnnät käsillä tai naskaleilla jään pinnasta itseäsi eteenpäin. Nouse kajakista vasta kun olet pitävällä jäällä. Tärkeää on että mela on aina häiriöttä saatavilla. Se on tärkeä turvavarusteesi.

Melonta kausi on viime vuosina ollut pitkä. Kulunut talvi taas oli retkiluistelijoiden ihanne talvi – järvet jäässä mutta lunta vähän. Suksen pohjat ei paljon kuluneet, ainakaan etelän laduilla.

Melontakausi on nykyään pitkä.

Advertisements

2 responses to “Jäältä veteen ja takaisin

  1. Minä pääsen yleensä avaamaan melontakauden Kemijoella, kun voimalaitosten kasvavat juoksutukset avaavat väylän. Rannoilla on silloin kuitenkin vielä jäätä. Kiinnitän rantapuuhun köyden ja vedän köyden pään veteen mennessäni jään reunalle. Köyden avulla varmistan takaisin jäälle ja rantaan pääsyn.

    Tykkää

    • Varmasti hyvä idea varmistaa se noin. Virtaus ei liene hirveän suuri koska et pelkää joutumista jään alle jos kaadut.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s