Tyyntä myrskyn edellä vai?

Aamulla ilma oli tyyntä ja sitä jatkui iltaan asti. Vaimeita maininkeja harvakseltaan oli enään muistona eilisestä pauhusta. Rahjan saaristo taisikin sitten olla viimeinen saaristo tällä erää. Toki yksittäisiä saaria ja luotoja tulee edelleen vastaan mutta varsinaista suojaa niistä ei enään saa niin kuin aikaisemmin. Nyt ollaan sään armoilla totaalisesti.

Lounastaukoa pidimme Kalajoen suulla olevalla särkällä. Ei sinne niin vaan mentyään vaikka vesi oli korkealla. Hiekkadyynit ulottui kauas rannalta eikä siitä melomalla päässyt yli kuin muutamasta kohdasta.

Kalajoen suun särkkä

Matkaa jatkettiin tyynessä säässä. Pieniä tuulen väreitä tuli aina silloin tällöin. Oli aavemaista. Merenpinta oli lasimainen, joka yleensä lupaa vain tuulta. Taivas oli pilvinen ja iltaa kohti aurinkoa näkyi olevan vain Ruotsinrannikon suunnassa.

Ruotsin rannikolla paistaa aurinko

Tiesimme ilman muuttuvan huonoksi. Aloimme etsiä sopivaa leiripaikkaa. Ensimmäinen satamapaikka ei ollut hyvä koska siellä ei ollut mahdollisuutta tarpille. Oli luvattu kovaa sadetta ja tarppi pitäisi meidät kuivempana – mahdollisesti. Kartan mukaan yksi hiekkaranta olisi sopiva. Kun pääsimme sen edustalle olikin näky aika kivinen.

Tästä pujoteltiin läpi maihin, aika sokkelo.

Hiekkarantaan ei saatu tarpeita mutta viereiselle kalliorannalle kyllä. Alkoi jo sataa joten teltan pohja maa ehti kastua ja ennen kuin tarpit oli viritetty satoi jo kaatamalla. Tuulikin alkoi jo voimistua. Mitähän tästä vielä tulisi. Matkaa määränpäähän olisi noin 4 päivää. Kumpa ei alkaisi pahasti myrskytä. Kotiin olisi jo kiva päästä vaikka matka onkin ollut aivan mahtava.