Aamusta alkaen saimme meloa hyvässä säässä ja myötätuulessa. Matkanteko sujui nopeasti ja olimme asettaneet tavoitteeksi lounastaa Raippuluodon satamassa. Raippaluodon sillan kupeessa oli myös ravintola jonne olisimme halunneet mennä, mutta yksinkertaisesti ei ole mitään mahdollisuutta rantautua. Suuria lohkarekiviä. Paikka oli siis tarkoitettu vain veneille jotka pääsee rantautumaan yli metrin korkuisen laituriin. Kajakista juuri ja juuri ylettyi laiturinreunaan kiinni. Ei syöty sitten siellä. Jatkoimme matkaa satamaan jonne rantauminen oli nurmikko rantaan helpompaa. Café Arkenissa nautimme maittavat ahvenhampurilaiset. Suosittelen !!

Rantauminen ja leiriytyminen on joskus hankalaa.

Raippaluodon rännissä oli kovamyötäinen tuuli. Aallot nousivat noin 70 cm korkuisiksi. Alkoi meno olla aika rankkaa surffaukseenkin. GPS näytti ylityksen jälkeen maksiminopeuksia 12,5 km/h. Juhokin joutui jo luopumaan purjeesta, kun alatukikaan ei meinannut erään riittää tuulen vääntöä vastaan. Kiviä oli matkalla aina sillä täällä vaanimassa pohjakosketuksen. GPS ne onneksi aika hyvin näyttää jos ei muuten niitä ehdi nähdä.

Tyyni ylitys

Kun viimeinen selän ylitys oli edessä alkoi olla jo hieman väsynyt vaikkakin keli oli jo tyyntynyt. Ylitys oli noin 20 km pitkä. Siihen menisi aikaa noin  3 tuntia. Mielenkiintoa siitä voi samaistaa siten että polkee kuntopyörää katse seinään kolmisen tuntia. Tosi tylsää kun ei ole muuta kuin piste horisontissa joka ei juurikaan suurene ensimmäisen kahden tunnin aikana. Laskin ajankuluksi melanvetoja Juhon katsoessa matkaa. Keskiarvo eri melontatyyleillä on noin 55 – 60 vetoa/100m. Leirin pystytimme Jöusan saareen ja aivan puhkinaisina suoraan nukkumaan. Ei paljon jaksanut hiekkarannasta nautiskella. Uni tuli kyllä nopeasti.