Juhannusaatto alkoi sumuisena varsinkin kun heräsimme varhain. Edellisen illan veneilijät eivät onneksi jaksaneet satamassa juhlia kovin myöhään. Saimme siis nukuttua kunnon unet. Alku kilometreillä ihmettelin että mikä ihme tuolla vedessä on ? Ja se vielä liikkuukin. Ei näyttänyt linnulta eikä muutenkaan tullut mieleen mikä se olisi. Matkaa rantaan oli kuitenkin satoja metrejä joka suuntaan. Lähemmäs päästyämme homman juoni selvisi. Se oli peurapukki joka siellä ui toiseen saareen. Oli jo uinut todella pitkän matkan siihen mennessä. Emme menneet kovin lähelle ettei se hätäänny ja hukuta itseään. Rantaan päästyään se aivan rauhallisesti tepsutteli rannalla. Kai oli väsynyt ylityksestä.

Peurapukki ui meressä

Matkalla tuli oikeastaan ensimmäiset pitkät ylitykset joissa joutui käyttämään kompassia. Kohde ei välttämättä ollut kunnolla näkyvissä vaan jossakin horisontissa. Melontailma kuitenkin selkeni päivän mittaan aurinkoiseksi ja lämpimäksi. Vaatteita jouduttiin vähentämään jo parin tunnin melonnan jälkeen. Suunnistaminen oli helpompaa ja samalla pystyttiin tekemän reitistä vielä suoraviivaisempaa. Pisimmät ylitykset oli reippaasti yli 10 km mittaisia.

Tavoitteena olisi mennä Kiilin satamaan syömään. Tyydyttiin kuitenkin kahviin, munkkiin ja jäätelöön, kun keittiö oli jo kiinni. Minne ihmisillä voi olla kiire juhannusaattona klo 17 ? No jatkoimme vielä matkaa telttapaikkaa etsien. Ei natsannut aiottu saaret joten kun löytyisi edes joku niin se otetaan. Lopulta löytyi hieman jyrkkä ranta mutta teltoille oli auringon lämmittämät kalliopaikat. Oli lämmin nukkua. Juhannustaikoja ei punkkivaaran takia tehty.