Helatorstain seutuville suunniteltu melontaretki toimi ikäänkuin kenraaliharjoituksena kesän rannikkomelonnalle. Päätimme suunnata Suur-Saimaalle, koska kyllähän niin suurella selällä aina hieman tulee. Päästään kokeilemaan miten kajakit ja purjeet toimivat. Eihän tuota yhdistelmää ole vielä päästy testaamaan kunnon tuulessa. Eikä päästy nytkään. Uskomattoman tyyni ilma. Silloin tällöin hieman tuulenvirettä, nekin lähinnä kapeikoissa ja saarten läheisyydessä.

Aina ei purjeet pullistele

Alkuvaikeuksien jälkeen pääsimme kuitenkin ensimmäiseen yömispaikkaan Jauhokankaalle. Suunniteltu 45 km muuttui vatsaväänteiden jälkeen 13 km matkaksi. Juomarakosta juotu muutama suullinen riitti tähän. Menee kaverilla juomarakko hankintaan ja vanha kuopataan sen verran syvälle, ettei moisia temppuja enään pääse tekemään.

Seuraavana päivänä pääsimme kohtuullisessa tuulessa pari kilometriä Toivosaaren ohi kunnes Liittokiveselkä oli taas lähes tyyni. Kiersimme Värrätsaarten eteläpuolelta Iso-Korpille ja sieltä Hietasaaren ja Honkasaaren välistä Pajusaarenselän yli Hietasaaren venesatamaan. Outoa että Hietasaaria löytyy Saimaalta useita, menee hämäläispoika ihan sekaisin näiden kanssa. Kannattaa siis olla selvillä se missä vedessä liikkuu, jos apua Hietasaareen pyytää. Yövyttiin kuitenkin Ruuhonsaarten hiekkarannalla.

Aamusella lähdettiin Ruuhonsaaren retkisataman kautta Pajan kautta kiertäen Pajusaarelle, jossa on kaunis sisälahti. Rantalaisen pohjoispuolelta suunnattiin Siljaan toiveina nähdä norppia. Oli vissiin niillekin liian kuuma keli oleilla kivillä kun ei yhtään näkynyt.

Varissaarenselkä oli tyyni

Puntarisaaressa syötiin eväitä ja huilattiin hetki. Liittokivenselkä jäi taakse ja Jauhosaarelle suunnattiin Olkisalon eteläpuolelta. Tutussa paikassa oli helppo pystyttää teltta vanhaan paikkaan. Sunnuntaille riitti vajaa parikummentä kilometriä autolle. Yhteensä kierros oli 104 km. Torstain vatsatauti kaverilla esti että ei saavutettu 150 km tavoitetta mutta hikeen kuitenkin päästiin. Kenraaliharjoitus sujui hyvin. Kajakin pakkaus tasapainoon osataan nyt paremmin. Ylimääräiset tavarat voi takaluukun sijasta jättää lähtiessä kotiin. Kajakin kannelle ei haluta mitään se on ollut Juhon kanssa lähes sääntö. No kuvasta näkee mitä se on etukannella.

Tämäkö muka tyhjä etukansi

Takannella löytyy tyhjennyspumppu, vetoköysi, rantautumiskeppi, pehmiketuubit, GoPro ja aurinkokennolaturi. No nämä eivät tietenkään hankaloita pelastautumista tai ota kiinni sivutuuleen. Mutta kuitenkijn sitä tavaraa kannelle on kertynyt. Aurinkokennolaturin olen sujauttanut karttapussiin latailemaan akkua täyteen. Tuntuu toimivan hyvin.

On se vaan niin mukavaa retkimeloa

Saimaalla olen ollut ennekin, mutta tämä reissu oli ilmojen puolesta niin upea. Jään innolla odottamaan seuraavaa reissua. Taitaa olla kuitenkin vasta vuoden päästä. Kesän rannikkomelonta ja syksylle suunniteltu Saaristomeren retki taitaa viedä ajan aika tehokkaasti. Lähivesillä sitten pääsee järvitunnelmaan – ehkä.