Eilisen jälkeen tuuli ei ollut aivan niin suotuinen mutta matka joutui kuitenkin. Suunniteltiin Kuuskajaskarin munkkinkaffeita mutta kahvila aukesi vasta myöhemmin. Matkaan siis ilman.

Myötätuuli oli vaihtunut sivumyötäiseksi. Se toi omia lisäkuvioita. Vasemmalla ei näkynyt maata mikä toi melomiseen uutta ulottuvuutta.

Poriin tultaessa nähtiin hienoja lintusaaria. On hieno seurata lintujen käyttäytymistä. Kajakilla pääsee todella lähelle häiritsemättä niitä. Lintuja onkin näkynyt paljon ja niiden touhuja on hauska seurata matkalla. Tässä vaiheessa matkaa alkaa kaikki vitsitkin olla jo kerrottu. Pitää siis viihtyä jotenkin muuten vaikka laskien montako melanvetoa kilometrin etenemiseen tarvitaan.

Pitkiä alkaa olla selät. Tuntuu että kun saaria on vähän ei ne lähesty horisontista millään. Pieni utu peitti Porin Tahkoluodon hienosti. Aavemaisesti se suureni pikkuhiljaa. Tuulivoimaloiden siivet pyörivät. Aallokko nousi matalikoilla ja kiviä on alkanut ilmaantua sinne tänne. Ei ole lainkaan varmaa että ei ole kiviä vaikka ranta olisi kaukana. Illalla tehtiin päätös että keskiviikko olisi lepopäivä. Alkaa olla sen tarpeessa. Puoliväli on saavutettu tässä reissussa matkallisesti.