Tänään päästiin lopulta liikkeelle kolmen päivän myrskyn jälkeen. Alkoi jo telttailu tuntua tylsältä. Alkuun päästiin surffilähdöllä koska aallot oli edelleen isoja. Ranta täynnä kiviä ja piti päästä liikkeelle rikkomatta kajakkia. Aukkopeitettä ei siinä rannassa kiireessä kiinni saanut joten kajakkiin tuli väkisinkin vettä. Melojia tietävät mitä on meloa kun kajakin pohjalla velloo vettä. Tyhjennettiin mutta ei saatu aallokossa tarpeeksi vettä pois. Melontaenergia meni lähes kokonaan pystyssä pysymiseen. Mainingit oli reippaasti yli metrisiä ja ranta matala. Kuohuvaa aaltoa siis. Melolominen oli raskasta, todella raskasta. Oikella tyhjennyksellä onnistuttiin poistamaan lisää vettä ja melominen oli helpompaa kun vesi ei kallistellut kajakkia omaan tahtiin. 6 km kun oli melottu alkoi nousta sumua. Just näin, että lisää ongelmia vaan.

Päivän näkymät

Oli pakko pysähtyä lähimpään saareen jossa nukuimme ufopeitteen sisällä pari tuntia. Sumu ei hälvennyt. Päätimme kuitenkin uhmata kaikkia sääntöjä ja lähteä liikkeelle. Kompassin ja GPS:n avulla etenimme eteenpäin. Oli todella utopista kun vesi oli lasimaista, aallot yli metrisiä ja horisontissa vain sumua. Eteen ilmestyi rysäverkkoja ja matalikkoja. Matalikoilla erotti sumussa aaltojen kohinasta. Pyhäjoen kohdalla lounastauolla oli selkeämpää mutta sumu tiivistyi kun taas lähdimme eteenpäin. Vasta Raahen edustalla sumu hälveni ja aurinko alkoi paistaa. Sumun tilalle saimme voimakkaa vastatuulen viimeisille 8 kilometrille.

Raahen tuulimyllyjä

Meitä meloi vastaan Antti Orava. Olimme olleet hänen kanssaan yhteydessä jo aiemmin. Hän edustaa Raahen Purjhdusseuran melontajaosta. Heillä oli tarjolla meille sauna ja yösija. Kauppareissullakin käytiin. Suuri kiitos vieraanvaraisuudesta heille. Huomenissa matka seuraavalla etapilla.